Muutaman päivän ihanan aurinkoiset kelit ovat kummasti herätelleet odottelemaan. Kevättä. Lämpöä. Aurinkoa. Kasvua...

Tämä on juuri se hetki kun minulla tahtovat pienet taimivauvat unohtua hetkittäin. Kun ei tarvitse päivittäin ihmetellä ja kastella, käy niin että unohtuvat luvattoman pitkäksi hetkeksi. Suurin huolenaihe on se ettei apuri 1v kisko laatikoita alas ikkunalaudoilta.

Puutarhuriassari 5 v. tosin ei unohda. Haluaisi kastella omat basilikaviljelmänsä joka ikinen päivä. Riidaksi asti olen yrittänyt selittää etteivät pienet taimivauvat osaa uida..

Kaikki viimeksi kylvetyt ovat itäneet hienosti. Ylimmässä kuvassa lobeliat, persiljat, myskimalva ja palavarakkaus.

Pelargonian pistokkaatkin jopa kasvaneet hieman purkituksen jälkeen. Usein jäävät pitkäksi aikaa juuria kasvattelemaan ja lehtien kasvu tyrehtyy. Olin laittaa ensin suurempiin ruukkuihin heti mutta sitten muistin tuon ja purkitinkin väliaikaisesti jugurttipurkkeihin.

Komposti (Biolanin pikakompostori) jämähti marraskuussa. Syötettiin likaa eikä pimeässä huvittanut tarpeeksi sekoitella. Kylmeni sitten kokonaan ja annettiin olla. Pari viikkoa olen seurannut lämpöä ja huomannut että se pikkuhiljaa on noussut.
- Toissapäivänä mittari näytti +15 astetta, kääntelin oikein kunnolla ja heitin mukaan reilusti käynnistettä.
- Eilen mittarissa oli +20 ja vein sinne muovipullollon täynnä kuumaa vettä. (siis en kaatanut vaan laitoin lämmikseeksi.)
- Yö oli kylmä. En ole vielä ehtinyt tarkistaa lämpöä mutta herättely jatkuu..