Meidän pihalla on vuoden paras kukoistus, suurin osa kukista on juuri kukassa tai aloittelee kukintaansa.

Tyttären kanssa istuteltiin viime syksynä kolme suurta pussillista erilaisia vaaleanpunaisia tulpaaneja.

Osa niistä ilahduttaa työhuoneen ikkunan edessä, näen ne ikkunan takana kun nostan katseeni näytöltä. Keskellä sammalleimu aloittelee myös kukintaansa.

 

Amppelit on koottu, kaikki omista taimista. Kovin ovat vielä ruipeloita mutta petuniakin jo puskee ensimmäisiä kukkiaan.

Kävin ensimmäistä kertaa kylän toisella laidalla sijaitsevalla puutarhalla ja mukaan tarttui mm. tätä laukkaneilikkaa. Uusi tuttavuus, tosi pirteä. Pääsi paraatipenkkiin portaiden viereen ruusujen ja kärhöjen seuraan.

Viimeisen viikon olen ahertanut tätä. Vielä viikko sitten siinä oli vain vanha, suuri ja harvaoksainen alppiruusu. Maa on köyhää ja tiukkaa metsänpohjaa ja metsä onkin tuossa heti takana parin metrin päässä. Kaivoin maata pois, rajasin penkin vanhoilla tiilillä ja istutin rodon kaveriksi havuryhmän. Tarjoustuijia sekä laakasinikataja sekä tänä keväänä siemenistä kasvatetut patjarikot. Tänne muuttavat vielä vierestä penkkiremontin ajaksi vuorenkilvet, niille kun ei oikein ole muuta paikkaa. Myöhemmin tähän penkkiin on tarkoitus keräillä erilaisia matalia havukasveja. Penkin vasemmalla puolella on hiekkalaatikko ja oikealle puolelle rakennetaan leikkimökki.

Kauneimman omenapuumme alla on pieni kukkapenkki jossa on kasvanut alppikärhö ja akileijoja. Alppikärhön muutin viime kesänä muualle, sekun meinasi valloittaa koko omenapuun.. Tähän istutin akileijan viereen myskimalvat sekä palavanrakkauden. (Joka ei värinsä puolesta tähän sovi mutta siirrän sen myöhemmin jonnekin muualle.)

Akileijaa piti kaivaa pois aikalailla äsken mainittujen tieltä, purkitin niitäkin halukkaita varten.

Omenapuut ovat täynnä popcorneja, ne avautuvat loppuviikoksi. Puutarha on silloin kauneimmillaan. :)

Äitienpäivälahjaksi toivomani kirsikkapuut sain kuin sainkin multapussien kera pari päivää myöhässä ja ne on jo istutettukin. Lajike on Latvian matala.
Eikä ihmeiden aika olekaan ohi! Kahdeksan vuoden hartaan odotuksen jälkeen vuonna 2001 äitienpäivälahjaksi saamani Sinikka-luumupuussa on 5 nuppua!!! Luumuressukka on kokenut vuosien varrella kovia, puput ovat pistelleet sen suihinsa monena keväänä. Kun se sai ympärille tukevan aitarakennelman, siitä kasvoi reipas pensas. Kunnes viime keväänä se sai metsurilta koivun niskaansa ja yksi sen kolmesta päähaarasta katkesi. Nyt se on muotopuoli ressukka, mutta sitkeää lajia. :)

Olen nähnyt toukokuun aikana useaan otteeseen omalla ja naapurin pihalla kengurun kokoisen rusakon. Se on niin valtava etten uskaltaisi edes mennä sitä hätyyttelemään. Olen ihan varma että se pistelee uudet kirsikkanikin suihinsa kun vaan ne huomaa. Suojaverkot on tilauksessa..

Vedin vanhat herukkapensaamme viime keväänä aivan matalaksi, mustia riivaa äkämäpunkki ja punaiset olivat muuten vaan uudistuksen tarpeessa. On niissä äkämiä vieläkin, mutta ne vähäiset oli helppo kerätä pois. Nyt pensaat ovat oikein elinvoimaisia, puskevat kompostin voimalla uutta versoa ja juuri kukkivat mustat ovat täynnä kukkia! 

Keskellä pihaa kivipenkereen päällä kukkii myös villi mustikka, puskat täynnä kukkia. Nyt kun vaan ei tulisi yöpakkasia niin lapsilla olisi taas loppukesästä mustikkapaikka parhaalla paikalla!

Toissa viikonloppuna, 16.-17.5. kylvin kasvimaalle rukolat, salaatit, pinaatit, kelta- ja punasipulit. Yrttimaalle kylvin kirvelin, kurkkuyrtin, tilliä sekä kehäkukkaa.

Suuriin piharuukkuihin olen istuttanut jo kesäkukat, itsekasvatetut pelargoniat ja lobeliat. Myös kelloköynnös ja samettikukat ovat portaiden vieruspenkissä, väliin kyvin kirjokakkaraa.

Varmaan olen jotain muutakin puuhannut, kun vaan muistais näitä.. ainakin useita istutuskuoppia olen kaivellut tuliterällä Fiskarsin pistolapiollani. Jota muuten suosittelen lämpimästi, sillä on ilo kaivaa! :)